Tuolla on nyt jotakin räpellystä.. Josko sinne? Jos siirtys tästä vihreilystä takas punamustaan maailmaan…

Siirtyiskin sinne LiveJournaliin, kun siellä saa asioita salasanan taakse. Harmikseni siellä kyllä täytyy rekisteröityä, jotta niitä salasanallisia pääsee tutkimaan. Mutta… Ehkä se olisi sen arvoista. Vaiko mitä?

Oispa äkkiä perjantai. Pääsee reissuun. Ihanaa. Pois näistä ympyröistä

Jäi jotenkin kertomatta.

Pääsin siis perille kotikylääni hondalla. Vähän kehnosti, mutta pääsin kuitenkin. Se päätti mm sammua keskelle risteystä Espoon ruuhkassa, olla menemättä vapaalle tankkauksen jälkeen, heittämällä ihmeellisiä välivaihteita kun yritin vaihtaa… Sellasta pientä.

No, kun sain sen tallin pihaan, se selvisikin miksei se halunnut mennä vapaalle tai miksi se heitti outoja välivaihteita sisään. No, se parin kesän takainen vaihdekiksipatentti oli pettänyt, ja koko vipu ei ollut kunnolla kiinni…

Ja hirvee rallatus kuuluu sieltä koneesta, ja se potpottaa ja putputtaa ja rytkyttää. En jaksa sitä enää roplata. Mutta en myy sitä vielä pois, perkeles!

Mulla on oikeesti ikävä sellasta Ajamista. Niin, ettei tartte joka hetki miettiä että mikä paikka seuraavaks hajoo tai pääsenkö perille. Mulla on ikävä varmaa tekniikkaa, sellasta että pyörä helevetti soikoon pysyy edes käynnissä!!! Emmä tiedä, totta puhuen en kyllä nauttinu tolla ajosta nyt pätkääkään. Okei, ehkä hetken niinä sekunteina kun se tuntui käyvän hyvin. Joku kesäjenkkiauto ois magee…

Ulkona tulee vettä kun saavista kaatais. Taivas on täys pilviä, ja ilma ihanan synkkä.

Ihanaa. Sadetta ja synkkyyttä. Paljon parempi päivä kun eilinen painajaishelle  

Kun muutkin, niin määkin.

Joku nainen herätti mut aamulla. Soitti, ja kysy että mullako on auto myynnissä. Siis sehän ei ole ollut aktiivisesti myynnissä enää moneen kuukauteen, joten hämäännyin täysin. Mullako? Siis Pösö? Eikä kun Escortti…

Joooo.. tai siis ei… *heräämistokkurassa*. Sitten aikani säädettyä päätin, että ei se olekaan kaupan.

Eli siis joku soitti ja ois ehkä ostanu Escortin, ja mä sanoin että en myy.  En tiedä miks. Siinä vaiheessa kun siihen tuli 300tonnia täyteen, jotenkin asennoiduin siihen että No, tää on sitten mun auto tästä ajasta ikuisuuteen kun ei tästä kukaan enää maksa sitä summaa että myynnissä ois mitään järkeä. Ja onhan siinä ruostetta, alusta kolisee, kytkin prakaa, toinen etusumari on paskana… Jotta emmä siitä sais varmaan edes kolmea tonnia. Eli pidän sen. Hullu? Ehkä. Tulen katumaan tätä vielä? Ehkä.

Sitä mä en kyllä tajua, mistä se on sen myynti-ilmotuksen kaivanu… 

Päääsin perille! Pienten kommellusten kanssa, mutta niitähän nyt sattuu aina…

Ensin jumitin itseni tallin oven väliin, mopon kanssa. Meinasi päästä itku kun tajusin että oon jumissa… No, selvisin voimalla ja väkivallalla. Sitten täällä Espoon päässä se päätti alkaa sammuilemaan, ei pysynyt taas tyhjäkäyntiä ollenkaan. Ekan kerran pätkäsi liikennevaloissa, toisen kerran tuossa parkkihallin rampilla (ja se se olikin mielenkiintoista. Onneksi joku toinen duunari tuli avaan mulle oven…).

Nyt väsyttää. Toi on aika rankkaa, tuo ajaminen näin kesän ensimmäisillä kerroilla…

Mä olen niin pieni, että mulle kasvaa vielä hampaita. Näemmä. Kulmahampaat joutuu antamaan periksi kun viisauden merkit puskee esiin. Mistä nekin on muuten nimensä saaneet, "viisaudenhampaat"? Onko se jotenkin merkki viisaudesta, että ihmisen purukalustotila on sen verran pienentynyt ettei kaikki hampaat enää mahdu suuhun?

Anyway, pitänee varata joku lekuriaika jossain välissä. Juilii keljusti. Toivottavasti ei tulehu niinkun viimeksi… Tosin, siitä saa saikkua. Heh.

Elkää kertoko Hondalle, mutta mä ajattelin tulla… Siis lähteä sillä huomenna töihin!

Jos sais vähän sytkää säädettyä tänään.

(*hihii*)

Siis siinä, että jos minä sanon että En - Halua - Lapsia ja tuskin tulen koskaan haluamaankaan, olen siitä sen verran varmistunut vuosien varrella, niin vähintään joka toisen on siihen länkytettävä että no olet vielä niin nuori, kyllä se mieli ehtii muuttua / en minäkään halunnut tuon ikäisenä ketään kaitsettavia mutta nyt kun jadajadajaa / kukas sitten meidän eläkkeet maksaa kun olemme vanhoja? lasten teko on jokaisen velvollisuus / no se on kyllä aika itsekästä, tai jotain muuta vastaavaa tyhjänpäiväistä SOOPAA!?!

Ensinnäkin. Mulla ei ole Minkäänlaisia äidin tuntemuksia. Ei mitään vauvakuumetta, ei mitään. Ei ole koskaan ollut. Ei mitään biologista kellontikitystä.

Toisekseen, vauvat ei ole mun mielestä söpöjä. Ne ei tuoksu hyvälle, ne haisee ällöttävälle lämpimälle maidolle ja oksennukselle!!

Kolmanneksi, mitenniin velvollisuus ja itsekästä ja veronmaksajia!?!? Jokaisen velvollisuus on tässä maassa tasan se, että huolehtii itsestään parhaaksi katsomallaan tavalla (ja jos niitä kakaroita on "siunaantunut", niin niistäkin!). Ja toki myös läheisistään. Ei ole mitään lisääntymisvelvollisuutta.

Sitten toi itsekkyysaspekti. Onko itsekästä olla tekemättä lapsia? Ehkä on. Onko itsekästä tehdä lapsia (=haluta lapsia itselleen, jatkaa omaa sukua jne jne)? No totta helvetissä on. Ihan yhtä itsekästä kuin on ottaa itselleen eläin, oli se sitten koira tai lehmä tai akvaariokala tai vaikka mursu. Miksei tätä pointtia tuoda koskaan julki näissä itsekkyysnäkökulmissa? Jokainen tekee tuon valinnan, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa, ihan tasan omista itsekkäistä syistä!

Mun itsekkyyspointti on se, että en halua kahlita itseäni loppuelämäksi keneenkään. Enkä varsinkaan yli kymmeneksi vuodeksi sellaiseen helvettiin, että päivät on ekan vuoden vaippaa-ruokaa-unta-itkua-vaippaa-ruokaa-unta-itkua ja mikä pahinta ne tulevat vuodet; töihin - kotiruokaa - pyykkiä - siivousta - iltapalaa - tappelua - nukkumaan - aamupalaa - töihin - ruokaa -siivousta JNE JNE. Mä en kykenisi täyttämään joka päivääni siivouksella, pyykillä ja ennekaikkea loputtomasti toistuvalla ruokailulla! Mä en halua pyyhkiä kenenkään muun persettä kuin omaani, enkä nyppiä toisten korvasta/nenästä erilaisia ruumiin eritteitä. Yök! Sitten se, että mennään vittu perheellä joka paikkaan, onhan pikku villepetterin unilelu nyt mukana tai onhan kukkamaijalle just se oikee pyjama jossa se suostuu meneen nukkumaan ja mikään ei kelpaa ja koskaan ei olla perillä ja sitten kun ollaan niin sekin on ihan perseestä. Mä tartten tilaa mennä sillon kun menetyttää sinne minne menetyttää. (Tästä syystä en myöskään ota lemmikkiä joka vaatisi huomiota. Otan sen harmaakaijan sitten kun opin asettumaan aloilleni - jos opin.)

Ja sitten tuo iänikuinen veronmaksajasoopa. Hyvin on heille menny perille valtiovallan propaganda. Niin kauan, kun tässä maassa ei osata pitää edes nykyisistä vanhuksista ja sairaista tai opiskelijoista tai kenestä tahansa huolta, en nää mitään järkeä tuoda tähän yhtään lisää kuluja. Olkoonkin, että tuottavat myöhemmin (jos tuottavat, voivat toki jäädä myös yhteiskunnan eläteiksi jolloin eivät tuota mitään!), mutta siihen olisi aikaa lähemmäs 30 vuotta.

Ja sitten vielä. Jos joku sanoo että ei aio ostaa koskaan autoa tai ajaa ajokorttia, tai ei halua hankkia koiraa, en minä ala siihen länkyttämään että odotahan vaan, kyllä se mieli vielä muuttuu jne jne. Jos kokee ettei halua, niin sitten ei halua! Mitä siihen on muilla tarvetta lähteä pätemään!?

NIH!!

Mua ahdistaa. Oon helvetinmoisessa umpikujassa, enkä tiedä miten siitä pääsee ulos. Enkä Tietenkään voi purkaa sitä asiaa täällä. Vittu kun sekin vituttaa. Ois aika koomista jos ei ois totta…

Ja oikeesti multa puuttuu ystävä, jolle vuodattaa näitä asioita. Sellainen, joka jaksaisi kuunnella ja olisi suht samassa tilanteessa. Tai onhan noita, mutta sais olla enemmän niin ei tarttis samojen niskaan aina kaataa.

*  *  *  *  *  *  *

Vaihtoehdot: Joko siis a) riudutan itseni ahdistukseen tai b) riudutan itseni ikävään. HEHHEH kun on hyvät.

Jo toista viikkoa. I wonder why…

Triumpin ensiövetokoppa menee hitsarille tänään (?!jos mies muistaa viedä!?). Takajarrulle on jo telineen raakaversio valmis. Nyt ois kiire saada se ajoon, kun alkaa nämä helteet…

Ei oikeen mihinkään muuhun ois nyt inspistä. Itseasiassa ei tähän kirjoittamiseenkaan, joten se siitä tältä erää.

Mä oon vähän kade. Ex-duunikaveri päätti heittäytyä opiskelemaan valtiotieteitä - myy kämppänsä pois ja irtisanoutuu vakituisesta duunista. Kuukausitulot tippuu toki noin kolmas/neljäsosaan nykyisestä, mutta…

Hitto, että munkin tekis mieli! Se vaan tietäis sitä, että pitäis luopua ainakin autosta ja ehkä myös mopo(i)sta, joten se ei ole mahdollista.

Räjäyttäjäks pääsis kuulema oppisopimuksella

On mulla vähän vielä hakusessa tää oma ura… Tai pakkoko niitä on yks olla. Otetaan nyt eka tää tän hetkinen, ehkä sitten puuseppäily, ehkä sit jotain muuta? Tai ehkä toisinpäin tai vielä jotain lisää….

Elämä on jotenkin äärimmäisen sarkastista. Luulen, että kaikki omat teot tulee seuraamaan jollain tavalla omassa elämässä. Niin hyvät teot kuin pahat.

On karua seurata ystävän taistelua parisuhteensa lopussa. On karua nähdä tilanne niinkuin katoisi menneisyyden peiliin. Karua nähdä tilanne toisinpäin käännettynä. Tuntuu pahalta olla oikeassa loputtomassa pessimismissäni ja kyynisyydessäni. Tuntuu, että mun jotenkin kuului nähdä tämä jotta ymmärtäisin ja oppisin jotain.

On kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten elämä kiertää samaa rataa niin moneen kertaan. Luulen oppineeni jotain tästä elämästä, mutta koskaanhan ei voi vannoa että oppi on loppujen lopuksi mennyt perille - sen tietää vasta tosipaikan tullen.

Mä luulen, että mun tähänastisen elämäni suurin henkisen kasvamisen paikka on tullut nyt. Vihaan kasvamista, koska se ei koskaan käy kivuttomasti. Toinen vaihtoehto olisi paeta, mutta se olisi raukkamaista jos ei edes olisi yrittänyt.

 CMX - Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen

Mietin taas (joo näitä mietteitä tulee…), että miksi jotkut naiset määrittelee itsensä äitiyden kautta ensisijaisesti? Monessa esim blogin tai huutonetin esittelytekstissä näkee kirjoitetun tyyliin "olen kolmen lapsen äiti" tai "olen yhden pojan yh-äiti"… Niin miksi? Pitäiskö mun laittaa joka paikkaan, että "olen kolmen tytön sisko" tai "olen yhden miehen avovaimo" tai jotain vastaavaa? Miks täytyy määritellä ittensä jonkun toisen kautta? Miten se äitiys jotenkin painaa niin paljon enemmän näille kuin esim se että on vaimo, ystävä, sisko, tai jotain muuta?

Tämä taas hämmästyttää kummastuttaa meikäläistä tällä hetkellä.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1414441

Mies lataa netistä lapsipornoa ja joutuu linnaan. Suomessa voi raiskata tai pakottaa alaikäisen vaikka mihin, ja saa hieman sakkoja, yhdyskuntapalvelua ja soosoo-sanoja. Taidan muuttaa Englantiin.

Kumpi on pehmeämpää, musta vai valkoinen?

Innostuin, ja kävelin tänään kangaskauppaan. Mulla oli joku suunnitelmakin siinä, mutta se katosi mielestä saman tien kun astuin sisään. Hirvee määrä ihania ja aivan kamalia kankaita! Oli pakko hiplata vaikka kuinka montaa. Sitten siellä oli sellasia palalaatikoita, joista sai ilmeisesti kilohinnalla tai muulla vastaavalla tavalla kahmia itselleen sopivimpia paloja. En ole käynyt kangaskaupassa ehkä kymmeneen vuoteen… Ostin nuppineuloja!  (sikakalliita, mutta siinä vaiheessa kun myyjä oli tullut juttusille ja olin selittänyt sille tarinani ompelukoneen hankinnasta ja tarkoituksesta opetella ja kangaskaupan ihmeistä, pakko mun oli ne nuppineulat ostaa sieltä.)

Niin, ja kävin kenkäkaupassa (mun tukahdutettu intohimo). Kokeilin yhtiä naisellis-sandaaleja, ja totesin että mun ylikorkeaan lättäräpylään ei mitkään naisellisuuskengät vaan sovi. Sitäpaitsi ei mulla ois niiden kans mitään naisellisuuspaitaakaan, ei sellasia korkkarityyppisiä voi hupparin kans pitää… Tosin mulla ei ole minkäänlaista havaintoa, minkälaisia ne naisellisuuspaidat sitten olisi. Joten annan olla. 

Kyllä mua oikeesti vähän pelottaa olla nainen tässä maassa.

Iltasanomista:

"Vasaralla vaimonsa surmannut iäkäs mies saa syytteen taposta. Verityö tapahtui kerrostaloasunnossa Helsingin Lauttasaaressa huhtikuussa.

Tapaus tulee esille aikanaan Helsingin käräjäoikeudessa."

Joo. Eli vasaralla saat iskeä muijaasi päähän, jos se kuolee heti eikä jää kitumaan. Saas nähdä mitä tuomioita tästä tulee… Todennäköisesti samaa tasoa kuin tämä toinen tasa-arvovaltion huippupiste (myös Iltasanomista kopioitu):

"Rovaniemen hovioikeus lievensi 30-vuotiaan muoniolaismiehen seksuaalirikostuomion ehdottomasta ehdolliseksi.

Hovioikeus alensi myös tytölle maksettavia korvauksia. Lapin käräjäoikeus tuomitsi miehen maksamaan tytölle 2 000 euroa kivusta ja särystä ja 4 000 euroa henkisistä kärsimyksistä. Hovioikeus katsoi, että 1 000 euroa kivusta ja särystä ja 2 500 euroa henkisistä kärsimyksistä on riittävä korvaus."

Minkälaisen kuvan tämä antaa suomalaiselle naiselle fyysisestä koskemattomuudesta ja sen rikkomisesta? Että jos poikakaveri vähän pakottaa, ja tekee sen sitäpaitsi humalassa ja ekaa kertaa, niin ei se niin iso juttu ole. Mustasukkainenkin se oli, että varmaan ihan itse olet aiheuttanut tilanteen. Uskomatonta paskaa. Tässä maassa saa oikeesti tehdä naisille (no pätee ehkä muihinkin muttei yhtä vahvasti) ihan mitä vaan, kunhan tekee sen "ensimmäistä kertaa" (eli ettei ole jäänyt ennen kiinni), tai siihen on joku tosi pätevä syy (tyyliin huono nainen tai humalatila tai vakituinen työpaikka)! Oksettaa oikeen! Ja mitä helvettiä ne muut jannut siellä teki? Katteli?!!? Tosi sankareita, saatana. Tuo korvaus, minkä likka tuosta saa, riittää ehkä muutamaan terapiakäyntiin. Riittääkö muutama? Riittäiskö sulle? Riittäiskö siskolles/äidilles?

Onko ihme, jos noiden "oikeudenmukaisten" tuomioiden jälkeen ihmiset ottaa oikeuden omiin käsiin?! Voin sanoa, että minä ainakin ottaisin!! Ja jotenkin (naiivisti kai) kuvittelen, että mulla on ystävinä/kavereina sen verran päteviä miehiä, että ne ottais oikeuden myös omiin käsiinsä ja puolustaisi mua (in my dreams only?).

Onko ihme, että Suomessa suurin osa raiskauksista (ym seksuaalirikoksista) ja pahoinpitelyistä ei tule edes koskaan ilmi? Ei, koska valtio antaa joka paikassa sellaisen kuvan, että turhaan narisette, se on ihan normaalia!! Poliiseja ei kiinnosta, tuomiot näistä on ihan naurettavia. Talousrikoksista saa paljon isommat sanktiot. Niin, ja muistanette sen kirkon polttajan Porvoossa? Taisi saada ehdotonta? No onhan sen nyt toki totta, että rahalliset vahingot on paljon vakavampia kuin ihmisten - anteeksi naisten - ehkä elämän ajan kestävät henkiset vahingot…

Haluaisimpa joskus nähdä sellaisen valtion, jossa ois naisten laatimat lait ja tuomiot!! Tai hitto edes jotenkin mun oikeustajua vastaavat. 

Mä oon jotenkin vinksahtanu.

Menin ostaan ompelukoneen.

Siis siitähän oon haaveillut jo kauan, mutta nyt oon myös alkanut selata käsityöblogeja!!!

Ja ostin hopeoitua lankaa tarkoituksena väkertää vähän koruja. Ja löysin helmikudontaohjeita. Ja tarttisin lankapirtan yhteen juttuun. Ja sellasia renkaita, yhteen toiseen juttuun. Tekis mieli opetella myös virkkaamaan, voisin tehdä vaikka päiväpeiton.

Ja mistäkö tietää että syksy on tulossa? No just tosta. Joku alitajuinen käsityöbuumi iskee aina syksyisin.

Mutta on se kivaa. Kun pääsis nyt vaan tekemään (eikä tarttis istua täällä typerässä toimistossa tekemässä eimitään).

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Tää on NIIN mun tuuria. Johdon assari on lomilla, ja periaatteessa mä tuuraan sitä. Siis laskuissa, puheluissa yms. Mutta tänään on tullut jo kaks puhelua aulasta, että johtajalle ois vieras (assari siis normaalisti noutaa nää). Paniikki. Ja mulla on jalassa puolikuntoset baggy-farkut, vaelluskengät, päällä virttyny vanha poolokauluspaita ja tukka miten sattuu. Emmä nyt arvannu mitään vierasvarustusta asentaa päälleni!!!  

Onneks ensimmäisen vieraan johtaja haki ite (katto varmaan että tota vitun resupekkaa en kyllä päästä vieraideni luo), ja toinen oli sitten meidän eläkkeelle jäänyt johtaja.. EI ENÄÄ VIERAITA, PLIIS!