Mikä siinä on niin helevetin hankalaa?
August 8, 2007Siis siinä, että jos minä sanon että En - Halua - Lapsia ja tuskin tulen koskaan haluamaankaan, olen siitä sen verran varmistunut vuosien varrella, niin vähintään joka toisen on siihen länkytettävä että no olet vielä niin nuori, kyllä se mieli ehtii muuttua / en minäkään halunnut tuon ikäisenä ketään kaitsettavia mutta nyt kun jadajadajaa / kukas sitten meidän eläkkeet maksaa kun olemme vanhoja? lasten teko on jokaisen velvollisuus / no se on kyllä aika itsekästä, tai jotain muuta vastaavaa tyhjänpäiväistä SOOPAA!?!
Ensinnäkin. Mulla ei ole Minkäänlaisia äidin tuntemuksia. Ei mitään vauvakuumetta, ei mitään. Ei ole koskaan ollut. Ei mitään biologista kellontikitystä.
Toisekseen, vauvat ei ole mun mielestä söpöjä. Ne ei tuoksu hyvälle, ne haisee ällöttävälle lämpimälle maidolle ja oksennukselle!!
Kolmanneksi, mitenniin velvollisuus ja itsekästä ja veronmaksajia!?!? Jokaisen velvollisuus on tässä maassa tasan se, että huolehtii itsestään parhaaksi katsomallaan tavalla (ja jos niitä kakaroita on "siunaantunut", niin niistäkin!). Ja toki myös läheisistään. Ei ole mitään lisääntymisvelvollisuutta.
Sitten toi itsekkyysaspekti. Onko itsekästä olla tekemättä lapsia? Ehkä on. Onko itsekästä tehdä lapsia (=haluta lapsia itselleen, jatkaa omaa sukua jne jne)? No totta helvetissä on. Ihan yhtä itsekästä kuin on ottaa itselleen eläin, oli se sitten koira tai lehmä tai akvaariokala tai vaikka mursu. Miksei tätä pointtia tuoda koskaan julki näissä itsekkyysnäkökulmissa? Jokainen tekee tuon valinnan, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa, ihan tasan omista itsekkäistä syistä!
Mun itsekkyyspointti on se, että en halua kahlita itseäni loppuelämäksi keneenkään. Enkä varsinkaan yli kymmeneksi vuodeksi sellaiseen helvettiin, että päivät on ekan vuoden vaippaa-ruokaa-unta-itkua-vaippaa-ruokaa-unta-itkua ja mikä pahinta ne tulevat vuodet; töihin - kotiruokaa - pyykkiä - siivousta - iltapalaa - tappelua - nukkumaan - aamupalaa - töihin - ruokaa -siivousta JNE JNE. Mä en kykenisi täyttämään joka päivääni siivouksella, pyykillä ja ennekaikkea loputtomasti toistuvalla ruokailulla! Mä en halua pyyhkiä kenenkään muun persettä kuin omaani, enkä nyppiä toisten korvasta/nenästä erilaisia ruumiin eritteitä. Yök! Sitten se, että mennään vittu perheellä joka paikkaan, onhan pikku villepetterin unilelu nyt mukana tai onhan kukkamaijalle just se oikee pyjama jossa se suostuu meneen nukkumaan ja mikään ei kelpaa ja koskaan ei olla perillä ja sitten kun ollaan niin sekin on ihan perseestä. Mä tartten tilaa mennä sillon kun menetyttää sinne minne menetyttää. (Tästä syystä en myöskään ota lemmikkiä joka vaatisi huomiota. Otan sen harmaakaijan sitten kun opin asettumaan aloilleni - jos opin.)
Ja sitten tuo iänikuinen veronmaksajasoopa. Hyvin on heille menny perille valtiovallan propaganda. Niin kauan, kun tässä maassa ei osata pitää edes nykyisistä vanhuksista ja sairaista tai opiskelijoista tai kenestä tahansa huolta, en nää mitään järkeä tuoda tähän yhtään lisää kuluja. Olkoonkin, että tuottavat myöhemmin (jos tuottavat, voivat toki jäädä myös yhteiskunnan eläteiksi jolloin eivät tuota mitään!), mutta siihen olisi aikaa lähemmäs 30 vuotta.
Ja sitten vielä. Jos joku sanoo että ei aio ostaa koskaan autoa tai ajaa ajokorttia, tai ei halua hankkia koiraa, en minä ala siihen länkyttämään että odotahan vaan, kyllä se mieli vielä muuttuu jne jne. Jos kokee ettei halua, niin sitten ei halua! Mitä siihen on muilla tarvetta lähteä pätemään!?
NIH!! 
Eiii-men. Tasan samaa mieltä olin ennen lisääntymistä ja myös sen jälkeen. Ja en tod harrasta mitään perheilyä, vituttaa kun nykyään on kaikki paikat täynnä jotain hemmetin penskojen kiljumisnurkkauksia ja pallomeriä. Pahimmillaan äiti-ihmiset (vailla muuta identiteettiä) jopa vaihtavat vauvalle vaipat ravintolasalissa. Tuli tämäkin nähtyä viime vuonna Tallinnan Olde Hansassa. Ei kai tartte mainita, että idioottiämmä oli suomalainen.
Mun mielestä ihmiset kasvattakoot kersansa vaikka pullossa tai patterin välissä, jos eivät osaa opettaa niitä ihmisten tavoille säällisessä ajassa. Ennen lapset opetettiin istumaan ravintolassa paikoillaan ja kiljumatta, nykyään ne ramppaa ympäriinsä muita ruokailijoita häiritsemässä. Ilmeisesti monelta on hukassa se perustieto, että lapset on ihmisiä siinä missä aikuisetkin, mikä tarkoittaa, että ne ei tartte mitään ihmeellisiä erikoiskohteluita eikä varsinkaan sitä, että niistä tehdään maailmannapoja. Rakkautta, rajoja ja välillä vähän asiapuhetta, siitä se kasvatus koostuu.
Niin, ja kenenkään ei todellakaan ole mikään velvollisuus lisääntyä. Ja se lapsirakkaus ei todellakaan ilmesty vaan eräänä päivänä ;poks!; biologisen kellon kutsumana. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että jos esim. mulla on oma lapsi, niin mä automaattisesti olen jotenkin kiinnostunut niiden lapsista. Noup. Suurin osa muiden lapsista näyttä alieneilta tai humanoideilta, ja herättävät korkeintaan lievää kiinnostusta, jos siis osaavat olla ihmisiksi ja puhuvat järkeviä. Yleensä eivät. Useimmat herättävät lähinnä eritasoista ärtymystä.
Tulipa taas avauduttua…
Comment by Olmi — August 8, 2007 @ 5:40 pm
Kiitos!
Comment by Katya — August 8, 2007 @ 6:19 pm
Joo, kyllähän toi “kyllä sinäkin vielä” lässytys voi nyppiä kun sitä tarpeekseen kuuntelee. Mä en silti enää sano “en ikinä”. Pidän vanhemmuutta omalla kohdalla ääääärimmäisen epätodennäköisenä, biologinen kello ei ole koskaan pärähtänyt hetkeksikään päälle, en yleisesti ottaen välitä lapsista (tulen toimeen niiden kanssa ja jotkut on jopa ihan jees, ja siskon ensimmäistä mäkin odotan innolla) ja mikä tärkeintä ei ole tullut vastaan sellaista miestä jonka kanssa niille töin lähtisi.
Onneksi systeri hoitaa ton homman mun puolestani! Mä hoitelen sitten nää änäs mustanlampaan kuviot…
ts. en juurru enkä jumita, teen typeryyksiä ja epäloogisia ratkaisuja, ja jos nyt jotain rauhoittumista orastaakin jossain kolossa niin pistän yleensä koko korttipakan uusiksi. Joskus sitä kyllä piru vie kaipaisi että olisi sellainen Noora Normaali joka haluaa tehdä kaiken silleen perinteisellä tavalla ja joka olisi vähempään tyytyväinen kuin jatkuvaan säätämiseen ja kaaokseen ja entäjossitteluun, mutta tasan ei käy onnen lahjat.
Comment by dura — August 8, 2007 @ 8:32 pm
Joo, en mäkään uskalla sanoa Ei Koskaan. Koska tulevasta ei ikinä tiedä. Voi tietää ainoastaan sen, miltä just tällä hetkellä tuntuu. Ja tietää sen, että tähän kuvioon se ei-koskaan pätee 99% varmasti…
Voihan se olla, että mielipide muuttuu vuosien varrella. voi myös olla, ettei muutu.
Comment by Katya — August 9, 2007 @ 5:54 am
Niinpä. Nyt mennään näillä, ja siihen ei muilla pitäisi olla paljonkaan nokan koputtamista. Vaan mistäpä ne riemunsa repisi jos ei siitä että tietävät paremmin ;P
Comment by dura — August 9, 2007 @ 10:49 pm