Kyllä, Simon&Garfunkel tekee aivan loistavan hienoa ja upean kaunista musiikkia. Se on ehkä silotelluinta ja hiotuinta musiikkia, mitä maailmassa on. No, ainakin mitä mun levyhyllystä löytyy…

Mutta onko se nyt ihan normaalia, että alkaa itkettää kun sitä kuuntelee? Onkohan mussa jotain vikaa. Myös CMX itkettää.

Hormoniötökkä… ?

Olipa ihana aamu.

Vein Escortin säädettäväksi Nihtisillan kupeeseen, ja tulin sieltä bussilla duuniin.

Miten mulla onkaan ollut ikävä bussilla matkustamista! Sitä, että heittää Summoningia korville, ja uppoutuu täysin omaan maailmaan. Ei tartte havainnoida liikennettä, ei pelätä sitä että jollain kytkimen polkasulla kuuluu pam. Voi vaan istua ja nauttia maisemista. Ja siitä musiikista. Olla ihmisten keskellä, mutta silti ihan yksin. Äärimmäisen rentouttavaa.

Mutta luultavimmin tämä on vaan sitä, että kun on auto niin bussilla matkustus on mahtavaa. Jos bussilla matkustus olisi pakko, autolla matkustus olisi varmasti paljon mahtavempaa (mitä se tietenkin on, yleensä).

Se fiilis vaan oli jotain niin sanoinkuvaamatonta. Osa sitä kokonaisuutta, mistä aiemmin selitin. Keskustakämppä, julkinen liikenne, … *huokaus*

Tää tietsikan ostaminen on ihan perseestä!!

Mä en ymmärrä mitään!!

Tai ois varmaan helppoo, jos vaan ostais ensimmäisenä silmiin osuvat palikat, mutta kun on joku hiton pakkomielle saada kasattua edullisesti mahdollisimman toimiva ja tehokas kone. ARGH. Emolevy, prossu ja näyttis on jo ok. Kotelo katottu, muistit mieittty ja dvd-asemasta en ehkä tee näin vaikeaa hankintaa. Mutta kovo! Ja näyttö! GRAAH!

80Gb kovo riittää mulle ihan mainiosti. En tajua mitä porukka tekee isommilla. Mutta. Minkä merkkinen? Miksi? Onko niissä jotain lukunopeuksia jotka oikeesti merkitsee jotain? Apua.

Ja näyttö. Kuinka vaikeeta voi olla hankkia 19" laajakuvanäyttö? No aika helvetin vaikeeta. Mielellään se sais olla musta. Siis ainakin reunoilta. Mutta sellasta on näemmä mahdoton löytää. Hopea/mustakin käy… Mutta mistä mä tiedän, mikä näyttö on hyvä ja mikä ihan susi? (typerä sanonta muuten tuo "susi", ei liity asiaan sitten mitenkään. Mistälie juontaa juurensa). Niissäkin on hitosti kaikkia lukemia ja arvoja ja mittoja, mitkä vaikuttaa johonkin, enkä mä Jaksa perehtyä niihin kaikkiin. Ja kuitenkin tahtoisin, jotta saan sen parhaan mahdollisen sillä sopivalla rahasummalla.

Jos järkevä olisi, niin tässä vaiheessahan olisi ihan hyvä muistaa, että kaikki muutokset on parempaan päin verrattuna nykytilaan… Että vähän vähemmän laadukaskin varmasti toimii.

Not.

Eilinen ei menny ihan putkeen.

Lähtötilana jo se, että sunnuntai-iltana en ajatellut tarpeeksi, vaan lipiteltiin viiniä myöhään yöhön. Aamulla siis darranpoikasta kun piti lähteä töihin.

(Lisättäköön tähän väliin nyt sitten vielä bonuksena, että aamuruokkiessani kala-allasta löysin sieltä toisen mustamollivanhuksen puoliksi syötynä/pilaantuneena/haihtuneena. Yök.)

Töissä olisi pitänyt olla ajoissa, koska koko osasto oli lähdössä osastokokoukseen ihan muualle, ja minä olin koko homman pääorganisaattori. Olin kyllä jo lähdössä kotoa ihan normaalin aikaisin, ja kävin siinä tankkaamassa miehen autoa (*), ja ajelin tallin kautta koska olin unohtanut sadekamppeeni sinne ja päivän ohjelmassa oli ulkoilua - säästä piittaamatta.

Sadekamppeet sain, ja olin lähdössä taas kohti Espoota, kun Mersun perästä kuulu hirvee klonk-pank ja veto jotenkin hiipui…  Heti epäilin, että nyt hajos jotain isoa, mutta auto starttas normaalisti, kytkin tuntui normaalilta ja vaihteet meni sisään niinkun kuuluukin. Kaasustakin kuului ääni, mutta mitään liikettä ei tapahtunut… No, yritin uudemman kerran, alusta asti eli auto sammuksiin ja uusi yritys (vaikka tiesinhän minä jo siinä vaiheessa että ei se mitään auta, mokoma tollo.). Nothing happens. No, ihan kiva homma, piti olla tunnin sisällä töissä 50km päässä. Toinen auto oli siinä sadan metrin päässä kyllä, mutta avaimet siihen oli kotona 4 kilsan päässä. Toinen auto olisi ollut myös siellä 4 kilsan päässä. Yritin soitella tutuille, että ehtiikö joku hinata sen auton edes tuosta keskeltä tietä jonnekin syrjään, mutta kukaan ei vastannut. Typical. Otin sitten ohjat omiin kouriini ja tyrkkäsin auton tiensivuun. Yllättävän kevyt tuollanen iso mersu.

Muistelin, että siitä kilomerin (saattopa olla pidempikin matka) päästä menee bussi Helsingin suuntaan, eli lähdin kipittämään sinnepäin. Muuten ihan loistoidea, mutta muistin siinä perille päästyäni että mullahan ei ole kun pankkikortti mukana ja bussissa se tuskin käy. Elikkä kävely keskustaan, tuli sitten reippailtua parisen kilsaa ylimääräistä.

Löysin itseni bussiin, ja jopa perille sinne minne pitikin. Tai siis melkein. Osastobussi poimi mut matkan varrella kyytiin, joten kaikki päivään liittyvät paperit oli siellä duunipaikalla… Ilman niitäkin selvittiin.

Vetoakseli oli pamahtanu Mersusta poikki.

* Lisänä vielä tämä, että olin miehen autolla liikenteessä syystä että Escortti oli lauantaina rengasliikkeessä ohjauskulmien säädössä ja etukumien uusinnassa (koska oli kuluttanut vanhat epätasaisesti aivan loppuun), mutta ohjauskulmia ei säädettykään koska raidetangon päät oli niin väljät ja kuulema vaaralliset ajella (…hyvin niillä olen päryyttänyt meneen tuolla mutkaisilla motareilla). Päät vaihettu, Escortti menee säädätykseen huomenna.

Kaiken tämän lisäksi Alfakin on nyt ajokunnoton.

Hankin sitten tällaisen, vaikka piti ostaa Logitech. Tää on hauska. Vaikka scrolli on vähän kaukana mun sormille…

Ei mulla muuta nyt taaskaan ole asiaa.

Mä olen ihan shokissa tuosta naamakirjasta. Siellä on hirvee liuta tuttuja, vanhoja koulukavereita ja IRC-kamuja! Kääk. Sellasia, joista en ole kuullut ziljoonaan vuoteen mitään. Osasta nyt ei niin välikskään, mutta joidenkin kuulumisia ois hauska kuulla. Äh, miten tollanenkin toimii, enhämmä voi lisätä niitä frendeiks tyyliin "hei oltiin ala-asteella samassa koulussa mutta ei olla sen jälkeen ikinä nähty niin ollaan mut muka frendejä". Äh.

(Ai mitenniin nyt on työaika?)

Täshä.

Aika magee, tykkään kovasti. Tuo kone tuosta päältä muuntuu uudeksi ja hienoksi ja mustaksi, samoinkun näppis&hiiri sekä tuo laatikkonäyttö… Tuoli ei ehkä ole pöytään sopiva kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti, mutta sillä on hauska keikkua. Armeijan penkki. Myöhemmin uusin sen..

Huomaa seinällä asiaankuuluvat WoW-maailman kartat  

(Etualalla pahviloota ja sivussa puuhyllyt vielä muuton jäljiltä purkamatta ja ripustamatta.. Onhan siitä muutosta vasta 4kk…) 

Sain eilen ihanan kirjoitus(lue:tietokone)pöydän heitän siitä kuvan tänne heti kun ehdin ottaa (eli noin vuoden päästä, luulisin).

Uudelle pöydälle on hyvä alkaa katsella vähän uutta konetta, tositarkoituksella. Kotelon oon jo päättänyt, siskon miehen suosituksella emolevy, prossu ja näyttiskin on katottuna (näyttis on tosin ATi, mitä olen tarkoituksella vähän karttanut koska se ei tahdo tehdä yhteistyötä Ubuntun kanssa. Joudun ehkä tinkimään Ubuntusta). Muistit DDR2:sta, giganen palikka riittänee.

Sitten pitäis kai uusia myös nuo asemat nyt kun pystyy, mutta. Pystyykö DVD-asemalla pelaamaan? Entä maksaako polttavat DVD-asemat sulaa kultaa ja hunajaa, jos haluaisi poltella levyjä? Vai ostanko perinteisen CD-RW aseman?

Mitä vielä puuttuu?

*** Ruokabreikki, jatkamme myöhemmin.

Or grey, actually.

Mä olen ihan alamaissa. En tiedä syytä. Tuntuu yksinäiseltä, vaikka olen ihmisten keskellä. Tuntuu tyhjältä.

Eilen olin taas ihan päinvastainen, pursusin energiaa, sain töissä aikaiseksi hirveesti, olin iloinen ja pirteä, tein kotihommiakin normaalia enemmän.

Tänään en jaksa mitään. Haluaisin niin lähteä vaikka metsään, yksin, napata vaan termospullollisen kuumaa teetä mukaan. Ja ehkä jonkun kirjan. Ehkä alustan, millä pitää takapuoli lämpimänä kun istuisin syksyisessä maassa. Olla vaan, minä ja synkät ajatukseni. Ja kynä.

Mulla heittää fiilikset ihan laidasta laitaan. Voisi kai kuvitella että tämä olisi joku häiriö, ellei tämä olisi mulle niin normaalia. Luulen, että tämä on entistä normaalimpaa, nyt ollaan ehkä palaamassa normaalitilaan pillerien syönnin jälkeen. Toisaalta ihanaa, mutta tällaisina päivinä erityisen ankeaa.

Tuntuu todella ulkopuoliselta, aivan kuin katselisi ympäristöään jonkun lasin läpi.

Mä en mitenkään kykene kestämään typerää yltiöpinnallisuutta, rahalla brassailua, teennäisyyttä ja …ja jotain, josta en nyt saa muodostettua sanaa. Hienostelua!! Mua ällöttää tyhjänpäinen hihittely, muka-kaveeraus kun selän takana ollaan ihan toista mieltä.

ARGH!

Mua etoo.

Ihan pimee toi naamakirja.

Kaikkia outouksia.

…Mä jäin eilen kiinni siitä, kun rullailin tuolillani täällä työhuoneessa, ja päästelin asiaan kuuluvia ääniä ("vvrrrrr"). Hitto, hävetti. Millonhan jään kiinni typeryksille irvistelystä…

Joku juttu riipii mua. En tiedä mikä. Se häiritsee ja sekoittaa päätä. Mä olen aina luullut, että haluaisin omakotitalon keskeltä mettää, omasta rauhasta. Mutta kuitenkin järkimatkan päästä "sivistyksestä".

Ja ainahan mä olen rakastanut Tamperetta ja halunnut sinne takaisin asumaan.

Mutta nyt, kun olen työn puolesta joutunut enemmän käymään Helsingissä, mä olen vähän ihastunut siihen kaupunkiin. Siihen vanhaan osaan ja mukulakivikatuihin, emminä niistä lähiöistä ja uusista taloista perusta ollenkaan. Siellä on oikeasti Vanhoja Kivitaloja joissa voisi asua. Vois myydä auton ja ajella fillarilla. Julkisilla pääsee joka paikkaan.

Mutta ei tietenkään tässä elämäntilanteessa. Ei siellä voi sanoa kakaroille että nyt painutte pihalle täältä huutamasta. Minne ne muka painuisi? Tielle? Kauppoihin? Auton alle? Äh. Heh. Ei.

Mä kaipaan sitä vilinää. Sitä, että ympärillä tapahtuu koko ajan, aina on jossain jotain menoa ja meininkiä. Mutta kuitenkin olisi se oma turvapaikka, keskellä elämää, jonne voisi käpertyä ihan omaan rauhaan. En mä ole mikään (Suomen mittakaavassa) pikkukaupungin asukki. Ärsyttää ne junttibaarit ja takapajuinen meininki. Ei sillä että mikään kyltyrelli ja viisas itsekään olisin, mutta ne jotka ymmärtää niin ymmärtää ja ne jotka ei niin olkaa älyämättä.

Tuolla ei ikinä TAPAHDU MITÄÄN. Missään ei ole julisteita että hei nyt toi bändi tulee keikalle tuonne, täällä järjestetään kerran viikossa livekeikkoja tai kadulla on yhtäkkiä joku zombiewalk! No onhan tuolla toki livekeikkoja, joku saakelin iänikuinen remu joka on kiertäny siellä jo sata kertaa, tai sitten joku humppabändi joka evvvk.

Duunikaveri sanoi, että ei ota tätä edes tosissaan, odottaa mun seuraavaa aaltoa että mitä mieltä kohta ollaan . Ehkä niin, tai ehkä tämä onkin se oikea fiilis?

tuntunu omalta, niin hyppäsin takas. Lälläspieru.

Oli mulla taas mukamas paljo asiaa mutta unohtu.