Or grey, actually.

Mä olen ihan alamaissa. En tiedä syytä. Tuntuu yksinäiseltä, vaikka olen ihmisten keskellä. Tuntuu tyhjältä.

Eilen olin taas ihan päinvastainen, pursusin energiaa, sain töissä aikaiseksi hirveesti, olin iloinen ja pirteä, tein kotihommiakin normaalia enemmän.

Tänään en jaksa mitään. Haluaisin niin lähteä vaikka metsään, yksin, napata vaan termospullollisen kuumaa teetä mukaan. Ja ehkä jonkun kirjan. Ehkä alustan, millä pitää takapuoli lämpimänä kun istuisin syksyisessä maassa. Olla vaan, minä ja synkät ajatukseni. Ja kynä.

Mulla heittää fiilikset ihan laidasta laitaan. Voisi kai kuvitella että tämä olisi joku häiriö, ellei tämä olisi mulle niin normaalia. Luulen, että tämä on entistä normaalimpaa, nyt ollaan ehkä palaamassa normaalitilaan pillerien syönnin jälkeen. Toisaalta ihanaa, mutta tällaisina päivinä erityisen ankeaa.

Tuntuu todella ulkopuoliselta, aivan kuin katselisi ympäristöään jonkun lasin läpi.