Domain toimii, blogi toimii, salasana toimii. Triumppi toimii. Mitä muuta voi toivoa? 
Hyvä syntymäpäivää minulle!
Ja uuteen lokikirjaan tunnukset saa allekirjoittaneelta, joko täällä huutelemalla tai katya450 <at> gmail . com.
Hyvästi 
Mä olen ihan shokissa tuosta naamakirjasta. Siellä on hirvee liuta tuttuja, vanhoja koulukavereita ja IRC-kamuja! Kääk. Sellasia, joista en ole kuullut ziljoonaan vuoteen mitään. Osasta nyt ei niin välikskään, mutta joidenkin kuulumisia ois hauska kuulla. Äh, miten tollanenkin toimii, enhämmä voi lisätä niitä frendeiks tyyliin "hei oltiin ala-asteella samassa koulussa mutta ei olla sen jälkeen ikinä nähty niin ollaan mut muka frendejä". Äh.
(Ai mitenniin nyt on työaika?)
Ihan pimee toi naamakirja. 
Kaikkia outouksia.
…Mä jäin eilen kiinni siitä, kun rullailin tuolillani täällä työhuoneessa, ja päästelin asiaan kuuluvia ääniä ("vvrrrrr"). Hitto, hävetti. Millonhan jään kiinni typeryksille irvistelystä… 
tuntunu omalta, niin hyppäsin takas. Lälläspieru.
Oli mulla taas mukamas paljo asiaa mutta unohtu.
Tuolla on nyt jotakin räpellystä.. Josko sinne? Jos siirtys tästä vihreilystä takas punamustaan maailmaan…
Ulkona tulee vettä kun saavista kaatais. Taivas on täys pilviä, ja ilma ihanan synkkä.
Ihanaa. Sadetta ja synkkyyttä. Paljon parempi päivä kun eilinen painajaishelle
Mietin taas (joo näitä mietteitä tulee…), että miksi jotkut naiset määrittelee itsensä äitiyden kautta ensisijaisesti? Monessa esim blogin tai huutonetin esittelytekstissä näkee kirjoitetun tyyliin "olen kolmen lapsen äiti" tai "olen yhden pojan yh-äiti"… Niin miksi? Pitäiskö mun laittaa joka paikkaan, että "olen kolmen tytön sisko" tai "olen yhden miehen avovaimo" tai jotain vastaavaa? Miks täytyy määritellä ittensä jonkun toisen kautta? Miten se äitiys jotenkin painaa niin paljon enemmän näille kuin esim se että on vaimo, ystävä, sisko, tai jotain muuta?
Tämä taas hämmästyttää kummastuttaa meikäläistä tällä hetkellä.
Kumpi on pehmeämpää, musta vai valkoinen?
Innostuin, ja kävelin tänään kangaskauppaan. Mulla oli joku suunnitelmakin siinä, mutta se katosi mielestä saman tien kun astuin sisään. Hirvee määrä ihania ja aivan kamalia kankaita! Oli pakko hiplata vaikka kuinka montaa. Sitten siellä oli sellasia palalaatikoita, joista sai ilmeisesti kilohinnalla tai muulla vastaavalla tavalla kahmia itselleen sopivimpia paloja. En ole käynyt kangaskaupassa ehkä kymmeneen vuoteen… Ostin nuppineuloja! (sikakalliita, mutta siinä vaiheessa kun myyjä oli tullut juttusille ja olin selittänyt sille tarinani ompelukoneen hankinnasta ja tarkoituksesta opetella ja kangaskaupan ihmeistä, pakko mun oli ne nuppineulat ostaa sieltä.)
Niin, ja kävin kenkäkaupassa (mun tukahdutettu intohimo). Kokeilin yhtiä naisellis-sandaaleja, ja totesin että mun ylikorkeaan lättäräpylään ei mitkään naisellisuuskengät vaan sovi. Sitäpaitsi ei mulla ois niiden kans mitään naisellisuuspaitaakaan, ei sellasia korkkarityyppisiä voi hupparin kans pitää… Tosin mulla ei ole minkäänlaista havaintoa, minkälaisia ne naisellisuuspaidat sitten olisi. Joten annan olla.
Armoton metsästys käynnissä, kirjahylly pitäis löytää. Ja minä kun oon niin nirso, että kun olen tietynlaisen saanut päähäni niin mikään muu ei sitten kelpaa. Huutonetti on ollut ahkerassa käytössä… (Yks ihana ois ollut, mutta jossain Oulun korkeudella… Mitään järkee hakee.)
Hakusessa ois sellainen vanhemmanlainen, osista (kolmesta?) kasattava rottelo. Semmonen, jossa on alhaalla kaapit ja sitten niiden päällä hyllyt. Paljon tilaa kirjoille. Jotain yläkaappejakin saa olla. Kriteereinä se, että sen on oltava tumman ruskea ja kaunis (kauniin määrittelen minä). Niin ja edullinen sen pitää myös olla.
Jos kallista katotaan, niin sitten sais olla täyspuuta. Ja toisaalta, sitten voisin tehdä sellaisen itsekin mutta kun hylly pitäis saada ASAP.
Any offers?
Jos tulis tulipalo, yllättäen, mikä olisi se tavara jonka nappaisit mukaan? Työkaveri heitti tällaisen kysymyksen.
Aika paha. Se olis ottanut valokuvat. Mun valokuvat ei loppujen lopuksi mitään korvaamattomia ole. Ottaisin ehkä nallen.
