Eilinen ei menny ihan putkeen.

Lähtötilana jo se, että sunnuntai-iltana en ajatellut tarpeeksi, vaan lipiteltiin viiniä myöhään yöhön. Aamulla siis darranpoikasta kun piti lähteä töihin.

(Lisättäköön tähän väliin nyt sitten vielä bonuksena, että aamuruokkiessani kala-allasta löysin sieltä toisen mustamollivanhuksen puoliksi syötynä/pilaantuneena/haihtuneena. Yök.)

Töissä olisi pitänyt olla ajoissa, koska koko osasto oli lähdössä osastokokoukseen ihan muualle, ja minä olin koko homman pääorganisaattori. Olin kyllä jo lähdössä kotoa ihan normaalin aikaisin, ja kävin siinä tankkaamassa miehen autoa (*), ja ajelin tallin kautta koska olin unohtanut sadekamppeeni sinne ja päivän ohjelmassa oli ulkoilua - säästä piittaamatta.

Sadekamppeet sain, ja olin lähdössä taas kohti Espoota, kun Mersun perästä kuulu hirvee klonk-pank ja veto jotenkin hiipui…  Heti epäilin, että nyt hajos jotain isoa, mutta auto starttas normaalisti, kytkin tuntui normaalilta ja vaihteet meni sisään niinkun kuuluukin. Kaasustakin kuului ääni, mutta mitään liikettä ei tapahtunut… No, yritin uudemman kerran, alusta asti eli auto sammuksiin ja uusi yritys (vaikka tiesinhän minä jo siinä vaiheessa että ei se mitään auta, mokoma tollo.). Nothing happens. No, ihan kiva homma, piti olla tunnin sisällä töissä 50km päässä. Toinen auto oli siinä sadan metrin päässä kyllä, mutta avaimet siihen oli kotona 4 kilsan päässä. Toinen auto olisi ollut myös siellä 4 kilsan päässä. Yritin soitella tutuille, että ehtiikö joku hinata sen auton edes tuosta keskeltä tietä jonnekin syrjään, mutta kukaan ei vastannut. Typical. Otin sitten ohjat omiin kouriini ja tyrkkäsin auton tiensivuun. Yllättävän kevyt tuollanen iso mersu.

Muistelin, että siitä kilomerin (saattopa olla pidempikin matka) päästä menee bussi Helsingin suuntaan, eli lähdin kipittämään sinnepäin. Muuten ihan loistoidea, mutta muistin siinä perille päästyäni että mullahan ei ole kun pankkikortti mukana ja bussissa se tuskin käy. Elikkä kävely keskustaan, tuli sitten reippailtua parisen kilsaa ylimääräistä.

Löysin itseni bussiin, ja jopa perille sinne minne pitikin. Tai siis melkein. Osastobussi poimi mut matkan varrella kyytiin, joten kaikki päivään liittyvät paperit oli siellä duunipaikalla… Ilman niitäkin selvittiin.

Vetoakseli oli pamahtanu Mersusta poikki.

* Lisänä vielä tämä, että olin miehen autolla liikenteessä syystä että Escortti oli lauantaina rengasliikkeessä ohjauskulmien säädössä ja etukumien uusinnassa (koska oli kuluttanut vanhat epätasaisesti aivan loppuun), mutta ohjauskulmia ei säädettykään koska raidetangon päät oli niin väljät ja kuulema vaaralliset ajella (…hyvin niillä olen päryyttänyt meneen tuolla mutkaisilla motareilla). Päät vaihettu, Escortti menee säädätykseen huomenna.

Kaiken tämän lisäksi Alfakin on nyt ajokunnoton.

Joku nainen herätti mut aamulla. Soitti, ja kysy että mullako on auto myynnissä. Siis sehän ei ole ollut aktiivisesti myynnissä enää moneen kuukauteen, joten hämäännyin täysin. Mullako? Siis Pösö? Eikä kun Escortti…

Joooo.. tai siis ei… *heräämistokkurassa*. Sitten aikani säädettyä päätin, että ei se olekaan kaupan.

Eli siis joku soitti ja ois ehkä ostanu Escortin, ja mä sanoin että en myy.  En tiedä miks. Siinä vaiheessa kun siihen tuli 300tonnia täyteen, jotenkin asennoiduin siihen että No, tää on sitten mun auto tästä ajasta ikuisuuteen kun ei tästä kukaan enää maksa sitä summaa että myynnissä ois mitään järkeä. Ja onhan siinä ruostetta, alusta kolisee, kytkin prakaa, toinen etusumari on paskana… Jotta emmä siitä sais varmaan edes kolmea tonnia. Eli pidän sen. Hullu? Ehkä. Tulen katumaan tätä vielä? Ehkä.

Sitä mä en kyllä tajua, mistä se on sen myynti-ilmotuksen kaivanu…